torstai 12. toukokuuta 2011

Hirnu ja Heppana

Keskimmäiseltä mummotettavalta oli mennyt rikki vanha ja rakas harava. Hänelle oli tullut ihan kova itku, mutta äitinsä pelasti tilanteen ehdottamalla, että mummohan voisi tehdä siitä vaikka keppihevosen!
Satuin tulemaan kauppareissultani paikalle hetki sen jälkeen ja niinhän sain mukaani haravan varren. Sanoin, että älä odota hevosta heti huomiseksi eikä vielä ylihuomiseksikaan, kun en tiedä minkälaiset tarvikkeet löytyy. Ei kuulema ole kiirettä....

Pitihän se heti tutkia villasukkavarasto, olisiko parittomia tai sellaisia parillisia joita voisin 'tuhlata'. Yksi musta sukka löytyi ja siitä se lähti. Vanua oli  säkillinen, kun aiemmin tyhjensin yhden ison, ei käytössä olevan tyynyn sisällön. Täytin sukan ja seuraavaksi piti löytää hepalle korvat...neulomani vauvalapaset. Kun korvat olivat paikoillaan, kirjoin silmät, suun ja viimeiseksi harja sekä otsatukka. Virkkasin vielä nämä suitset/ohjakset (vai mitkä ne on) ja valmis!
 Äitienpäivänä Sara sai 'Hirnun', valmistamiseen tais mennä kolme päivää.

Hirnu


Jatkoa seuraa..... arvasin, että kun vanhin mummotettava näkee Äitienpäivänä 'Hirnun', hän myös haluaa samanlaisen.
Niinpä : *Mummo, mullakin on semmonen vanha puukeppi kotona, voisitko tehä mullekin keppihevosen? Ja on mulla varmaan villasukkiakin ja muita tarvikkeita.* Sanoin, että katsotaan nyt vähän aikaa, että selviän ensin tuosta elämäni ensimmäisestä hevosesta.
Se jäi siihen, mutta kun tuli maanantai ja koulusta päästyään Siiri soitti, että vosinko tulla käymään niin toisin sen kepin ja lankoja. Niinhän alkoi 'Heppanan' taival, sain sen valmiiksi keskiviikkona, paitsi joku pieni virkkauskohta puuttuu vielä.
'Heppanan' keppi on Siirin isän haravasta, siis aika vanha :))

Heppana


Nyt sitten odottelen, haluaako Aaro, 4v, kans kepparin....hänen täytyy löytää vain keppi......


Jotain vanhaa jälleen....

Hiiriperhe
Nähdään taas....... 







4 kommenttia:

  1. Wautsi, miten ihanat hepat! Olen jo vuosia fanittanut keppiheppoja, mutta ei vielä ole yhtään. Museolla oli viime kesänä heppapaja, mutta en uskaltautunut sinne pikkulasten sekaan, olisivat pian lähteneet saattamaan vanhainkodin suuntaan.

    VastaaPoista
  2. Voi että on ihanat keppihevoset, vanhan haravanvarreb uusi elämä. Todellista uusiokäyttöä!
    hyvää viikonloppua Eevamummuolle

    VastaaPoista
  3. Ihastuttavia heppoja. Näistä voisinkin ottaa mallia, sillä meilläkin lapsenlapset ovat jo kauan pyydelleet uusia keppihevosia. Näyttävät olevan tällä hetkellä suuressa muodissa. Helsingissä oli suuret keppihevoskilpailutkin, joihin oli ottanut osaa 106 lasta. Meidän Emmi tuli viidenneksi itse tekemällään keppihevosella. Mukava, että lapsetkin alkavat innostua käsin tehdyistä leluista taas.

    VastaaPoista
  4. Onpas hienoja keppihevosia! Varsinkin tuo oranssi oli minun silmääni kovasti kaunis.

    VastaaPoista