Hirnu ja Heppana

Keskimmäiseltä mummotettavalta oli mennyt rikki vanha ja rakas harava. Hänelle oli tullut ihan kova itku, mutta äitinsä pelasti tilanteen ehdottamalla, että mummohan voisi tehdä siitä vaikka keppihevosen!
Satuin tulemaan kauppareissultani paikalle hetki sen jälkeen ja niinhän sain mukaani haravan varren. Sanoin, että älä odota hevosta heti huomiseksi eikä vielä ylihuomiseksikaan, kun en tiedä minkälaiset tarvikkeet löytyy. Ei kuulema ole kiirettä....

Pitihän se heti tutkia villasukkavarasto, olisiko parittomia tai sellaisia parillisia joita voisin 'tuhlata'. Yksi musta sukka löytyi ja siitä se lähti. Vanua oli  säkillinen, kun aiemmin tyhjensin yhden ison, ei käytössä olevan tyynyn sisällön. Täytin sukan ja seuraavaksi piti löytää hepalle korvat...neulomani vauvalapaset. Kun korvat olivat paikoillaan, kirjoin silmät, suun ja viimeiseksi harja sekä otsatukka. Virkkasin vielä nämä suitset/ohjakset (vai mitkä ne on) ja valmis!
 Äitienpäivänä Sara sai 'Hirnun', valmistamiseen tais mennä kolme päivää.

Hirnu

Jatkoa seuraa..... arvasin, että kun vanhin mummotettava näkee Äitienpäivänä 'Hirnun', hän myös haluaa samanlaisen.
Niinpä : *Mummo, mullakin on semmonen vanha puukeppi kotona, voisitko tehä mullekin keppihevosen? Ja on mulla varmaan villasukkiakin ja muita tarvikkeita.* Sanoin, että katsotaan nyt vähän aikaa, että selviän ensin tuosta elämäni ensimmäisestä hevosesta.
Se jäi siihen, mutta kun tuli maanantai ja koulusta päästyään Siiri soitti, että vosinko tulla käymään niin toisin sen kepin ja lankoja. Niinhän alkoi 'Heppanan' taival, sain sen valmiiksi keskiviikkona, paitsi joku pieni virkkauskohta puuttuu vielä.
'Heppanan' keppi on Siirin isän haravasta, siis aika vanha :))

Heppana



Nyt sitten odottelen, haluaako Aaro, 4v, kans kepparin....hänen täytyy löytää vain keppi......


Jotain vanhaa jälleen....


Hiiriperhe

Nähdään taas.......