Tunnustus ja Joulukalenteri

 

Kiitos Sirutuuli Sinulle jo aikoja sitten minulle antamastasi tunnustuksesta!! Olen unohtanut koko asian, mutta senhän voi vielä pelastaa :))

Mistä kaivelen kahdeksan asiaa itsestäni? Muistelenpas....

Lapsena söin paljon hiivaa, ja minua kutsuttiinkin Eeva-hiivaksi.

Tykkäsin jo ekalla luokalla käsitöistä. Virkkasin keltaisen pannulapun jossa
 oli vihreät reunukset.

Kesäisin olin aina kavereitteni kanssa järvessä, satoi tai paistoi.

Olisin halunnut sellaiset kullanväriset sandaalit, mutta ei äiti eikä vanhin sisareni ostanut niitä minulle.
 Ihan itketti!!

Sitten olisin halunnut myös nukkekodin, en saanut sitäkään....oli kai liian kallis.

 Naapurin likkojen kanssa leikimme kuitenkin sellaisilla 'pikku-nukeilla', joille ompelimme myös vaatteet.
 Leikit levitettiin aina jonkun kotiin tai kesällä pihalle viltin päälle. Harmi, että en tiedä, missä nuket ovat, sillä ne olisivat nyt ihania aarteita!!

Isän muistan lapsuudestani, kun hän oli aina 'ui-kahtoja' ;))    Siis suomennettuna; hän tuli vahtimaan pientä tyttöänsä, kun tämä oli uimassa.

 Äiti laittoi aina eväät kouluun (silloin ei ollut kouluruokailua), ompeli paljon vaatteita minulle, huolehti ja hätäili muutenkin lapsestaan.

Siinähän ne nyt on, ne kahdeksan.....paljon olis ollu vielä lisää.....

En laita tunnustusta eteenpäin, jokainen voi sen napata täällä käydessään.

Olin viikonlopun mummottamassa ja kun kolmella lapsella on kaikilla omat joulukalenterit, niin onhan se aamuisin aikamoista sutinaa.....luukuista tuli vaikka minkämoista karkkia ja leikkitavaraa.

Tulihan sieltä kysymyskin, että eikö sulla mummo ole joulukalenteria? No, eihän minulla ole, tykkäisin kyllä napsia niitä sukalaita aina aamuisin ;))

Keskimmäinen pani tuumasta toimeen ja näperteli minulle ihan oman kalenterin. Ja arvatkaas onko se tallessa  vielä monta monta vuotta eteenpäinkin? Kyllä!!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille lukijoilleni!!

Nähdään taas......

Toinen samanmoinen.........

Eipä loppunu mummolta myssyjen neulominen :)   Naapurin rouvan mies tykästyi niin kovin vaimonsa myssyyn, että minä neuloin hänelle ihan oman. Lankana sama Novitan Isoveli ja hän halusi myös roikkuvan pallotupsun :)

Mukavahan näitä on neuloa, paksu lanka, paksut puikot, niin valmistuu joutuisasti. On vain ehkä vielä liian lämmin, kun ei ole pakkasta.

Tallinnan reissullani Kristiinalla oli mukana tämä Needle Tatting-neula ja hän sai minutkin innostumaan, kun katselin hänen tuotoksiaan. Olen joskus hankkinut sen 'kävyn' näitä kauniita pitsejä varten, mutten ole oppinut käyttämään sitä, joten se on jossain laatikon pohjalla.

Nyt sitten sain ihan oman opettelukirjan ja monta neulaa.....tietenkin Ameriikasta, mistäs muualta. Olen jo kokeillut langan kanssa, mutta silloin ei saa ympärillä olla mitään häiriötekijöitä, muuten menee laskut sekaisin.

Olen myös tykästynyt kaikenlaisiin solmuihin ja kun ne voi vielä yhdistellä koruihin, niin paketissa oli myös 'korealaista solmeilunyöriä', sitäkin olin toivonut....ja sisareni tytär oli niin kovin ystävällinen, että lähetti tädille romppeita.

Kävin viikko sitten toisen sisareni luona ja hänen neula/lanka/saksi -ym. pakistaan löytyi ihania aarteita!!

Nämä ovat ajalta, jolloin olin koulutyttö. Äiti neuloi ja ompeli melkein kaikki vaatteeni, päällystakkia myöten ja nyt Markella oli tallessa joitakin nappeja villatakistani, keltaiset ja samanlaiset punaiset. Äidin puserosta on vaaleansiniset kiemuraiset kaksi nappia. Loputkin ovat minulle 'tuttuja', mutten muista, että missä ne on ollu.

Aspirin-putki on varmaankin aika vanha, siinä on vielä sellainen 'korkki korkki', rikkinäinen kylläkin. Äiti otti aina Bayerin aspiriiniä, koskipa sinne tai tänne....

Ja näitähän ei ole liikaa....

Vihreässä on hopelankaa

Kiitos kaikille lukijoilleni, jotka olette kommentoineet höpinöitäni! Olen ihan ihmeissäni, että minunkin sivujani viitsitään lukea. Kiitos siitä!!

Nähdään taas.....