Tunnustus ja Joulukalenteri

 

Kiitos Sirutuuli Sinulle jo aikoja sitten minulle antamastasi tunnustuksesta!! Olen unohtanut koko asian, mutta senhän voi vielä pelastaa :))

Mistä kaivelen kahdeksan asiaa itsestäni? Muistelenpas....

Lapsena söin paljon hiivaa, ja minua kutsuttiinkin Eeva-hiivaksi.

Tykkäsin jo ekalla luokalla käsitöistä. Virkkasin keltaisen pannulapun jossa
 oli vihreät reunukset.

Kesäisin olin aina kavereitteni kanssa järvessä, satoi tai paistoi.

Olisin halunnut sellaiset kullanväriset sandaalit, mutta ei äiti eikä vanhin sisareni ostanut niitä minulle.
 Ihan itketti!!

Sitten olisin halunnut myös nukkekodin, en saanut sitäkään....oli kai liian kallis.

 Naapurin likkojen kanssa leikimme kuitenkin sellaisilla 'pikku-nukeilla', joille ompelimme myös vaatteet.
 Leikit levitettiin aina jonkun kotiin tai kesällä pihalle viltin päälle. Harmi, että en tiedä, missä nuket ovat, sillä ne olisivat nyt ihania aarteita!!

Isän muistan lapsuudestani, kun hän oli aina 'ui-kahtoja' ;))    Siis suomennettuna; hän tuli vahtimaan pientä tyttöänsä, kun tämä oli uimassa.

 Äiti laittoi aina eväät kouluun (silloin ei ollut kouluruokailua), ompeli paljon vaatteita minulle, huolehti ja hätäili muutenkin lapsestaan.

Siinähän ne nyt on, ne kahdeksan.....paljon olis ollu vielä lisää.....

En laita tunnustusta eteenpäin, jokainen voi sen napata täällä käydessään.

Olin viikonlopun mummottamassa ja kun kolmella lapsella on kaikilla omat joulukalenterit, niin onhan se aamuisin aikamoista sutinaa.....luukuista tuli vaikka minkämoista karkkia ja leikkitavaraa.

Tulihan sieltä kysymyskin, että eikö sulla mummo ole joulukalenteria? No, eihän minulla ole, tykkäisin kyllä napsia niitä sukalaita aina aamuisin ;))

Keskimmäinen pani tuumasta toimeen ja näperteli minulle ihan oman kalenterin. Ja arvatkaas onko se tallessa  vielä monta monta vuotta eteenpäinkin? Kyllä!!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille lukijoilleni!!

Nähdään taas......