Essuja, kalanruotoja, surukuusi ja tarpeellisia ostoksia

Löysin kaapien kätköistä punaisen esiliinan, jonka olen virkannut joskus kansakouluaikoina, siis aika kauan sitten. En ole raaskinut sitä käyttää, mutta onhan tuo vähän nuhraantunut menneinä vuosina :)

Virkkasin toisen ja nyt voin pyyhkiä pölyjä tällä uudella,
vanha saa olla rauhassa edelleen.

Keskimmäinen mummotettava sai hiuksiinsa 'kalanruotoletit', kivat letittää, mutta menee aikaa paljon enemmän kuin tavallisissa leteissä.

Aiemmin on ollut kuvia Heurekan pienessä metsässä olevista surukuusista. Huomasin kuitenkin joku aika sitten, että läheisen koulun pihalla kasvaa myös samanlainen. Taidan olla niin pieni, etten huomaa katsella ylöspäin ja nähdä mitä korkeuksissa on.

Siinä se kököttää.

Näin täällä kivan, leimasimella tehdyn 'tuotemerkin', laitoin tietenkin postia, millä vekottimella teksti on tehty. Ostettu kuulema joskus Lidlistä....no eihän siellä tietenkään enää ole. Sittenpä olikin; viikolla kävin ja siellähän niitä oli vaikka koko kylälle jakaa.
Voi sitä mummon riemua!!!   

 Ja toinen riemu tuli noista siveltimistä, joita tarvitsen lasitekniikoissa! Kiitos Lidl, olet kuullut toiveeni!

Tervetuloa uusin lukijani, Sinipellavainen!

Nähdään taas......