Eilen olin vähän aikaa miniäni kaverina laittamassa heille kesäkukkia, niin olen patteja täynnä eivätkä ole mitään pieniä... joutas hävittää kaikki, pikkulinnuille sitten jotain muuta evästä tilalle :)
Olen laitellut itsellenikin vähän kesäkukkia, että tuntuis enemmän kesältä....
Vanhimman sisareini poismenon jälkeen virkkasin, virkkasin ja vieläkin virkkasin niitä 'mummoneliöitä'. Tein kai surutyötäni, koska istuin vain nojatuolissa päivästä toiseen ja virkkasin. Kaikkiin lappusiin tein mustat reunat, mutta en ommellut niitä mitenkään yhteen, järjestelin vain sopivan näköiseksi, laitoin numerolaput riveihin, laput rullalle pussiin ja komeroon.
Tässä alkuperäinen lappukasa |
Valmis, kesäinen mummopeitto! |
Neliöitä on vain 84, mutta niistä tuli aika suuria, kun virkkasin 'kahdet reunat'.....koko on n. 103x176
Olen ylpeä aikaansaannoksestani, mutta nyt en oikein tiedä mitä tekisin seuraavaksi? Iltaisin sen pitäis olla jotain, mitä voi tehdä telkkaria katsoessa.....
Lopuksi jotain vanhaa.......
Paperinarutyö lahjaksi. |
Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!!
Nähdään taas.......
Kyllä tuli peitosta nätti, tuo vihreä niissä reunoissa on kuin piste iin päällä. ilosta päivää!
VastaaPoistaVärit osaavat yllättää! Vaikka musta reunus on mukana niin vihreä yhdistävänä värinä antaa peitolle aivan uuden, toivoa antavan sävyn.
VastaaPoistaHelteistä päivää!
Kaunis peitto syntyi palasista, vaikka niissä olikin mustat reunat! Vihreä yhdistävä reunus teki peitosta kesäisen ja valoisan. Hieno työ.
VastaaPoistaKesäisiä päiviä sinulle, eevamummo!
Kaunis on peitto, otan osaa sisaresi poismenon johdosta. Itsellänikin on surutyö kesken, rakas tätni nukkui pois runsas puolivuotta sitten, hän oli minulle kuin äiti, ikää oli kunnioitettavat 93-vuotta. Ikävä on kova ja jokapäiväinen.
VastaaPoistaVoimia Sinulle.
Kiitokset kommenteistanne, peitto tuntuu nyt kovin kuumalta....
VastaaPoistaHienolta näyttää tämä peite.
VastaaPoista